Spirit Of New Orleans Productions
Traditional New Orleans Jazz With A 21st Century Flavor


Spirit Of New Orleans
Yhtye Muusikot Solistit Musiikki Keikat Kuvat MySpace LINKIT ENGLISH

Solistit

Eeppi Ursin

 

Helsingistä kotoisin oleva Eeppi Ursin on perehtynyt swing-kauden musiikkiin jo vuosien ajan - innostuksen lähteenä ovet olleet mm. Nancy Wilson ja Dexter Gordon. Uusimpana aluevaltauksena Ursinilla on New Orleans -jazz, jonka klassikoita hän laulaa Spirit Of New Orleansin kanssa. Ursin on opiskellut jazz-musiikkia Pop & Jazz Konservatoriossa ja hänen opettajinaan ovat olleet mm. Mia Simanainen ja Christine Correa. Hän on esiintynyt Spirit Of New Orleansin lisäksi mm. Warp!-yhtyeen, Soi Ensemblen, Jukkis Uotilan, Janne Murron, Vaasa Big Bandin sekä Castafioren korut -yhtyeen kanssa. Keikkoja hänellä on ollut mm. Jazz Ascona New Orleans & Classics –festivaalilla Sveitsissä, Oslon jazzfestivaaleilla, Imatra Big Band Festivaalilla, Kanneltalossa, Jazz @ Opera -festivaalilla, Rytmihäiriö-klubilla, Vaasa Midwinter Jazzissa, Jazz-Espa -tapahtumassa, Storyvillessä sekä Club Turkoosissa. Tärkeä projekti on omaa tuotantoa soittava Eeppi Ursin Band. Ursin voitti Lady Summertime -laulukilpailun vuonna 2001. SONOn kanssa upeaääninen Ursin laulaa traditionaalisia New Orleans -kappaleita kuten Bourbon St. Parade, Darktown Strutters' Ball ja Please Don't Talk About Me When I'm Gone.

Leroy Jones

 

 

 

 

 

 

 

 

Leroy Jones on New Orleansin arvostetuimpia trumpetisteja, jonka soitossa yhdistyvät sekä perinteiset että modernit vaikutteet uniikilla tavalla. George Kanzler on luonnehtinut Jonesin soittoa seuraavasti: "Hänen eri vaikutteita imeneen tyylinsä läpi kuultaa rakkaus kotikaupunkiin, vielä ilmeisemmin kuin muilla Crescent Citystä kotoisin olevilla trumpetisteilla kuten Wynton Marsaliksella, Terence Blanchardilla ja Nicholas Paytonilla, ja niinpä Jonesia voikin nimittää tämän vuosikymmenen NEW ORLEANS -trumpetistiksi." (Newark Star Ledger, 11.6.1995)

Jones on uransa aikana soittanut lukuisissa eri tyylisuuntia edustavissa orkestereissa. Viime vuosina hän on työskennellyt lähinnä oman kvintettinsä kanssa sekä Harry Connick Jr. Big Bandin solistina. Jonesin levyistä mainittakoon esimerkiksi Sweeter Than A Summer Breeze (2009), Soft Shoe (2007), New Orleans Brass Band Music (2005), Wonderful Christmas (2003) ja Back To My Roots (2002) sekä Columbia-levymerkin julkaisemat Mo' Cream From The Crop ja Props For Pops. Jones on ollut solistina lukuisilla Harry Connick Jr:in, Dr. Johnin, REM:n, Danny Brillant'n, Lillian Bouttén ja useiden muiden kansainvälisesti tunnettujen artistien levyillä.

The Leroy Jones Quintet on esiintynyt mm. arvostetussa Village Vanguard -klubissa New Yorkissa, kaikissa merkittävissä jazz-klubeissa New Orleansissa, jazz-klubeissa eri puolilla Eurooppaa sekä useilla kansainvälisillä festivaaleilla sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Lisäksi Jones on kiertänyt maailmaa esiintyen eri jazz-yhtyeiden solistina paitsi Yhdysvalloissa ja Euroopassa myös Kaakkois-Aasiassa, Kanadassa, Etelä-Amerikassa, Japanissa ja Australiassa. Suomessa hän on käynyt ensimmäisen kerran vuonna 1997; täällä hän on esiintynyt oman neworleanslaisen yhtyeensä kanssa sekä myös mm. Riverside Rascalsin, Wade Mikkola Quintetin, Reine Rimón & Her Hot Papas'in, DDT:n ja Spirit Of New Orleansin solistina sekä Leroy Jones Helsinki All Stars -yhtyeen ja New Orleans Helsinki Connectionin kanssa.

Yolanda Windsay

 

Yolanda Windsay on eräs New Orleansin parhaita vokalisteja. Hän on uransa aikana jakanut lavan Nat Adderleyn, Betty Carterin, Terence Blanchardin, Leroy Jonesin, Clark Terryn, Dizzy Gillespien, Joe Samplen ja Max Roachin kaltaisten muusikoiden kanssa. Windsay esiintyy usein myös äitinsä Topsy Chapmanin Solid Harmony –yhtyeen kanssa ja on kuulunut Sandra Reaves-Phillipsin Bold And Brassy ja The Late Great Ladies Of Blues And Jazz –musikaalien esiintyjäkaartiin.

Miriam Aïda

 

Valovoimainen Miriam Aïda on ruotsalaisen jazzin nousevia kykyjä. Levy, jonka hän teki vuonna 2001 Jan Lundgren Trion kanssa on pärjännyt mm. arvostetun Orkester Journalen -lehden Gyllene Skivan äänestyksessä (2. sija sekä kriitikko- että lukijaäänestyksessä).  Hän on sen jälkeen tehnyt omalla nimellään lukuisia menestyksekkäitä CD:tä, joista viimeisin on vuonna 2009 julkaistu Letras ao Brasil. Miriam Aïdan tumma ääni, loistava fraseeraus, konstailemattomat tulkinnat ja lavakarisma ovat yhdistelmä, joka on tehnyt hänestä suositun esiintyjän kotikaupunkinsa Malmön erityylisten kokoonpanojen solistina. Hän johtaa omaa jazz-kvintettiään ja esiintyy mm. Bossa Electrican, Joe Spinaci & The Brookolino Orchestran ja Norrbotten Big Bandin solistina. Aïdan repertuaarin kuuluu paitsi uudempia ja vanhempia jazz-standardeja, myös lattarivaikutteista musiikkia sekä Louis Jordanin ja Louis Priman tunnetuksi tekemiä kappaleita. Suomessa Aïda on esiintynyt Kalott Jazz & Blues -festivaaleilla ja Jumo Jazz Housessa sekä SONOn solistina Johanneksen kirkossa ja jazz-klubi Storyvillessä Helsingissä sekä Ruskaswing-festivaalilla Kemijärvellä ja Pyhätunturilla.

Tricia Boutté

 

Tricia Boutté on esiintynyt vuodesta 1984 erilaisten jazz-, gospel-, R&B-, hip hop- ja reggae-kokoonpanojen solistina sekä New Orleansissa että eri puolilla maailmaa. Hänen ammattitaitoaan ovat hyödyntäneet Allen Toussaintin, Fats Dominon ja Public Enemyn kaltaiset huippunimet. Hän on yhtä lailla kotonaan jazzin, rhythm’n’bluesin, gospelin tai reggaen parissa ja hänen upea äänensä ja valloittava lavaesiintymisensä ovat saaneet osakseen suurta suosiota myös Bouttén lukuisilla Suomen vierailuilla. Viime aikoina hän on esiintynyt mm. oman jazz-kvintettinsä, Bob French´s Original Tuxedo Jazz Bandin ja George French Bandin kanssa. Kesäkuussa 2002 hän esiintyi Suomessa New Orleans Helsinki Connectionin kanssa. Viime vuosina Boutté on viettänyt paljon aikaa Norjassa kiertäen eurooppalaisia festivaaleja ja klubeja tunnetun Ytre Suløens Jass-Ensemblen kanssa.

 

 


Contact for further information and bookings:
kamtoivola@aol.com

Web design: Katja Toivola
© 2005-2009 Spirit Of New Orleans Productions
Last updated: January 11, 2010